Iloista pääsiäistä!

Viime viikot olen pysynyt järjissäni kuvaamalla; ne ovat olleet lyhyitä hengähdyshetkiä tässä kestohässäkässä. Kiitos myös ihanista kommenteistanne, jotka ilahduttavat mahdottomasti kaikenkeskellä. Yhdestä kohtaa alkaa helpottaa: lopputyö alkaa olla valmiina, eilen istuin pitkälle yöhön, jotta huomenna aamuvarhain voimme alkaa nauttia perheen kesken pääsiäislomasta! Pari päivää sitten päätimme, että jätämme kaiken muun ja nautimme olostamme muutaman päivän... *g* Sitten riittääkin varmaan kuvia ja kerrottavaa... Rakkaat ystävät ja sukulaiset: korttinne ja pupunne ovat lähettämättä. Tässä terveisiä terassiltamme. Tiedän, bellikset tuli jo kuvattua, mutta kun ne ovat niin iloisia! ♥

Lately I have been able to stay sane playing with my camera... It's been pretty hard, and I have needed these short moments. In these stressed times your comments have made me so glad! Things are getting better though: Last night stayed writingon my work until 2 in the morning, I'm almost ready with it and so we decided to anjoy the Easter holidays with family and start it tomorrow very early in the morning... I'll have quite a lot to show&tell them *g* Dear friends, I know you've seen my flowers - but I just love them. They look so happy, don't they? With greetings from sunny my terasse I wish you all happy Easter! ♥

Die letzten Wochen sind ganz schön heftig gewesen. Nur die Spielerein mit meinem Fotoapparat haben mich für kurze Zeit aus dem stressigen Trott entfernt und das habe ich mir gegönnt. Genauso wie eure lieben Kommentare für mich unglaublich schöne Highlights gewesen sind, danke euch herzlichst! Es wird schon langsam besser: letzte Nacht bin ich bis ganz schön spät - bzw. früh *g* an der Schlußarbeit gesessen und bin fast schon fertig! Gut so, denn vor ein paar Tagen haben wir spontan entschlossen, alles liegen zu lassen uns die Ostertage mit Familie zu geniessen. Das brauchen wir alle. Ich werde dann viel zum zeigen und zum erzählen haben... *g* Ich weiß, dass ich meine Bellis schon gezeigt habe, aber ich mag sie halt so gern. Also liebe Freunde, mit sonnigen Grüßen von meiner Terasse wünsche ich euch wunderschöne Ostertage! ♥

Das Leben ist rosarot...

... manchmal auch verdreht...

Gestern habe ich zu Mittag einen Post zu ROSAROT angefangen, und wollte abends ein paar Fotos noch aussuchen. Und dann kam es anders.

Eigentlich möchte ich das Ganz Persönliche über meine Familie hier weglassen. Manchmal muss ich aber. Aber so viel sei gesagt: gestern abend ist unsere Große von einem Auto angefahren worden. Sie hatte einen ganz lieben Schutzengel dabei; es geht ihr gut. Aber sie liegt ein paar Tage im Spital und ist super brav. Sie hat ein Schleudertrauma im Nackenbereich, und in ihrem rechten Knie sind alle Bänder gerissen. Aber mir dreht es immer wieder den Magen beim Gedanken, was alles hätte passieren können. Und wenn das Telefon läutet, rast mein Herz.

Das Leben ist mit bunten Fäden gewebt, gestickt und genäht. Machmal reissen ein paar Bänder, aber es hält zusammen.

Um mich ein wenig abzulenken habe ich hier eingeloggt und einen Riesenhaufen allerliebste Kommentare von euch Freunden gefunden - es hat so gut getan, hat sich angefühlt wie eine Umarmung, wofür ich euch ganz herzlich danken möchte. Dankeschön! ♥



... Life is rosa, sometimes upside down...

Yesterday I wanted to post something in rosa, but then all was different.

Actually I try not to tell too much Very Personal about my family here in my blog. But now I need to.

Yesterday evening our older daughter was hit by a car. She must have had a loving angel on her side; she is fine. But she has to stay a couple of days in the hospital. She has a whiplash injury and her right knee is hurt; all ligaments torn. I keep on getting sick when thinking what could have happened. And my heart starts to pound like crazy, when the telephone rings.

The life is woven, sewn and embroided with coloured yarn. Sometimes some of them get torn, but the fabric still keeps together.

To distract myself a little I signed in in Blogger and found so many dear comments from you, my friends. Thank you all, it felt so good, like a hug on this longlasting day. Thank you! ♥



... elämä on rosanpunaista, vaikka joskus nurin niskoin...

Eilen aioin postata vielä rosanpunaista, mutta sitten kaikki olikin toisin.

Oikeastaan koetan pitää Aivan Henkilökohtaisen perhettäni koskevan blogin ulkopuolella. Mutta nyt on kerrottava pari riviä.

Eilen isosisko joutui auton pukkaamaksi. Hänellä oli rakastava suojelusenkeli mukanaan, hän voi hyvin. Pari päivää on oltava sairaalassa. Niska on törmäyksestä jäykkä, ja oikean polven kaikki nivelsiteet risana, mutta muuten kaikki ok. Minä voin vielä pahoin joka kerta, kun ajattelen, mitä olisi voinut sattua ja sydän hakkaa kuin hullu, joka kerta kun puhelin soi.

Elämä on ommeltu, kudottu ja kirjailtu kirjavista langoista. Joskus joku voi katketa, mutta kangas pysyy kasassa.

Tullakseni toisiin ajatuksiin kirjauduin sisään Bloggeriin ja löysin monta monituista ystävällistä kommenttia teiltä ystäviltä. Se tuntui aivan halaukselta. Kiitos ystävät. ♥

*rosa*