Mahlzeit!

♥ Liebe auf dem ersten Blick: mein neuer Brotkorb...
♥ Love at first sight: my new bread basket...
♥ Rakkautta ensi silmäyksellä: uusi leipäkorini...

♥ Bon appétit!

Das selbstgestickte Geschirrtuch dient bei mir schon lange als Brotkorbtuch ;-)

Self stitched, of course ;-)

Oikeastaan tämä on astiapyyhe, mutte minulla se on aina ollut leipäkorin liinana. Kiitos S. Serkulle, jolta sain liinan raakileen aikanaan! *heiluttaaterveisiä*



Mehr Fotos von Grillen mit Freunden am Sonntag habe ich nicht geschafft: wir hatten so viel zum Quatschen... und Gutes zum Essen...

There are no more pics from BBQ with friends on Sunday - busy talking & eating...

Sunnuntaisesta grillauksesta ystävien kanssa ei syntynyt enempää kuvia: oli niin paljon juteltavaa ja hyvää syötävää...

Thanks to internet

Foto: Marjo Heikkinen

Letzten Samstag wäre ich sooo gerne in meiner Heimat gewesen. Die Maturantenklassen 1979 haben sich getroffen. Diese lieben Leute habe ich zum Teil seit 30 Jahren nicht mehr gesehen, und doch habe ich sie auf den Fotos, die sie mit nun vom Treffen mailen, erkennen können. Manche sofort, manche erst anhand des gewissen Blicks oder so. *seufz* 

Dank sei Internet, war ich fast live dabei... Wir hören uns, hört ihr!! 

Im Foto ein "altes Haus" von dort...

Nun gut, jetzt wissen auch alle, wie alt ich bin. *g* Ist ja kein Geheimnis.

Jung in Herzen, leicht älter an anderen Stellen.

Ups, der text ist heute groß. 

Gut, so können wir älteren Leute ihn auch gut lesen...

♥ ♥ ♥ ♥ 

Last Saturday I would have looooved to be in Finland. To be able to meet some of those dear classmates I graduated with from high school. Some of them I haven't seen since then, since 30 years. *sigh* But I still  recognized them on the photos, they send me now per mail. 

I love internet! It's almost like being there.  Please, keep on mailing me!

On the picture another old house, not me.

Now you all can put together my age...  *g* It's no secret.

I'm young at heart, slightly older at other places.

The txt seems so large today? It's for us elderly people.

♥ ♥ ♥ ♥

Viime lauantaina olisin niin mielelläni ollut Koto-Suomessa. Ylioppilasluokan 1979 tapaamisessa. Monia heistä en ole todellakaan tavannut 30 vuoteen. Ja silti silmän vilkkeestä vielä oli helppo tunnistaa valokuvista, joita he minulle nyt sähköpostittavat. *huokaus*

Kiitos internetin! Kiitos teille, paikkakunnan nuoriso! Antakaa postia tulla vaan,  lisää. 

Nyt kun putki saatiin auki,  tavataanko ensi vuonna uudelleen?

Kuvassa "vanhaa kamaa" - kiitos Marjolle kuvan lainasta!

Ja nyt nekin blogiystävät, jotka eivät ole tienneet ikääni, saivat sen selville. 

Ei se ole salaisuus.

Olen nuori sydämessä, vähän vanhempi muualta.

Teksti tuppaa tänään isoksi.Pystytäänpähän me keski-ikäisetkin lukemaan...

♥ ♥ ♥ ♥

Ins Gästebuch geschrieben...

 ... haben wir bei einer lieben Kollegin

 ... eigentlich wenig geschrieben, sondern als Zeichen unserer Verbundenheit mehr genäht,   geklebt, geheftet, geknöpft, geknüfpt...

Schön war's. 

♥

 

Creativeness in the guest book of 

a dear colleaque. As a sign of how attached to her we are, we saw, 

we glued, we tied knots, we  buttoned, we clipped, we tacked... 

We had such a good time.

 

♥

Koristelimme työkaverin vieraskirjaa näyttääksemme, miten kiinteä ystävyytemme on: liimasimme, ompelimme, teimme solmuja, kiinitimme nappeja, hakaneuloja ja klemmareita...

Kyllä oli hauskaa!

Ich? *g* ICH!

Die letzten drei Wochen habe ich intensiv in meinem Fotoblog zum Thema "Farbe bekennen" gepostet. Und ich weiß: es sind oft zuuu viele Bilder in den einzelnen Farben. Sorry. Es ist aber so: nur das Fotografieren und diese Aktion überhaupt -meistens schnell und verstohlen, da eh keine Zeit - rettet mich im Moment vor dem "Wahnsinn" - die tägliche Portion Entscheidungskraft verbrauche ich aber irgendwie immer schon wo anders ;-)

Daher noch ein EXTRApost in Farbe: hätte auch zu LILA gepasst ;-)

Es ist eigentlich ein Tischaufsteller, der bei mir schon auf vielen Memoboards (siehe Reißnägellöcher *g*) gelandet ist. Passt perfekt zu mir. Immer.



Aus gegebenen Anlass noch eine Mitteilung an die, die neugierig sind, mich fototechnisch kennen zu lernen... Ich mag keine Fotos von mir. Aber die liebe Nora, die darf es. *bussibussibussi* Ausserdem hat sie unser Treffen perfekt beschrieben.*seufz* Schön war's.

♥

Selfportrait:

The last three weeks I've been posting mainly on the coloured action "Farbe bekennen" in my new photoblog. I know, there are sometimes toooo many pictures on one colour. Sorry. You must know: only through these quick moments of photographing and posting - stolen, while I should have been doing something else - I have been able to keep sane... And then: the power for decisions has already been used somewhere else ;-) That's why another EXTRA posting in colour, would habe been perfect for LILA too. It is acztually something to be put on your desk, but I have it always hanging on my memoboard (see all those holes *g*). Describes me perfectly.

Who still needs a picture of me: I don't like any picturs of me. Or only very few(mainly old ones). But dear Nora, she is allowed to shoot ones. While she can.*lotsofkisses*

By the way: is there anybody still reading English here??

♥

Omakuva.

Viimeiset kolme viikkoa olen postannut enimmäkseen uudessa fotoblogissani - linkki oikealla palkissa - värikkääseen teemaan "Farbe bekennen" . Tiedän, usjenon aivan liian monta kuvaa yhdessä värissä. Sori.

Mutta: *seliseli* vain nämä varastetut - kunolisioikeastaanpitänyttehdäjotaintärkeää - foto- ja postaushetket ovat pitäneet hulluuden loitolla minusta - ja päätöstentekokyky on tullut kovalle käytettyä muisssa asioissa ;-)

Siis vielä yksi juttu lisää: tämä olisi sopinut myös LILAn kohdalle. *g* too. Tämä on oikeastaan tarkoitetu seisomaan vaikka kirjoituspöydälle, minulla se on kulkenut mukana monien ilmoitustaulujen kautta (näkyykö nastojen reiät? *g*). Kuvaa minut täydellisen yksinkertaisesti.

Jos vielä kaipaat valokuvaa minusta: en pidä kuvistani. Paitsi muutamista harvoista(useimmiten vanhoista *g*). Mutta Nora-kulta saa kuvata. Koska hän osaa. *tuhansia suukkoja*

Kiitos teille, jotka ilmoititte lukevanne täällä!! *halaus* Olin jo epätoivoinen...

Schutzengel am Schlüsselband...

... kann frau immer gebrauchen. Dieses hübsche Kerlchen habe ich gestern von zwei ganz lieben Freundinnen bekommen. Mit Blumen dazu, die ich hier gerne mit euch teile.

One can never have too many guardian angels, right? This tiny fellow was given to me by two dear friends yesterday - with these lovely flowers! The angel now hangs around on my key lanyard, following me everywhere!



Suojelusenkeleitä ei koskaan ole liikaa, vai mitä? Tämän hauskan pikkukaverin sain eilen - kauniiden kukkasten kera rakkailta ystäviltä. Kukkaset jaan tässä kanssanne, enkeli seuraa mukana avainnauhassa.

21

Bild: Nora at Happyarts

... mehr Infos bei Infoplattform Down-Syndrom Österreich und viel Interessantes auch bei Nora, die den ganzen März dem Thema Trisomie21 (Down Syndrom) gewidmet hat.

Das Leben ist rosarot...

... manchmal auch verdreht...

Gestern habe ich zu Mittag einen Post zu ROSAROT angefangen, und wollte abends ein paar Fotos noch aussuchen. Und dann kam es anders.

Eigentlich möchte ich das Ganz Persönliche über meine Familie hier weglassen. Manchmal muss ich aber. Aber so viel sei gesagt: gestern abend ist unsere Große von einem Auto angefahren worden. Sie hatte einen ganz lieben Schutzengel dabei; es geht ihr gut. Aber sie liegt ein paar Tage im Spital und ist super brav. Sie hat ein Schleudertrauma im Nackenbereich, und in ihrem rechten Knie sind alle Bänder gerissen. Aber mir dreht es immer wieder den Magen beim Gedanken, was alles hätte passieren können. Und wenn das Telefon läutet, rast mein Herz.

Das Leben ist mit bunten Fäden gewebt, gestickt und genäht. Machmal reissen ein paar Bänder, aber es hält zusammen.

Um mich ein wenig abzulenken habe ich hier eingeloggt und einen Riesenhaufen allerliebste Kommentare von euch Freunden gefunden - es hat so gut getan, hat sich angefühlt wie eine Umarmung, wofür ich euch ganz herzlich danken möchte. Dankeschön! ♥



... Life is rosa, sometimes upside down...

Yesterday I wanted to post something in rosa, but then all was different.

Actually I try not to tell too much Very Personal about my family here in my blog. But now I need to.

Yesterday evening our older daughter was hit by a car. She must have had a loving angel on her side; she is fine. But she has to stay a couple of days in the hospital. She has a whiplash injury and her right knee is hurt; all ligaments torn. I keep on getting sick when thinking what could have happened. And my heart starts to pound like crazy, when the telephone rings.

The life is woven, sewn and embroided with coloured yarn. Sometimes some of them get torn, but the fabric still keeps together.

To distract myself a little I signed in in Blogger and found so many dear comments from you, my friends. Thank you all, it felt so good, like a hug on this longlasting day. Thank you! ♥



... elämä on rosanpunaista, vaikka joskus nurin niskoin...

Eilen aioin postata vielä rosanpunaista, mutta sitten kaikki olikin toisin.

Oikeastaan koetan pitää Aivan Henkilökohtaisen perhettäni koskevan blogin ulkopuolella. Mutta nyt on kerrottava pari riviä.

Eilen isosisko joutui auton pukkaamaksi. Hänellä oli rakastava suojelusenkeli mukanaan, hän voi hyvin. Pari päivää on oltava sairaalassa. Niska on törmäyksestä jäykkä, ja oikean polven kaikki nivelsiteet risana, mutta muuten kaikki ok. Minä voin vielä pahoin joka kerta, kun ajattelen, mitä olisi voinut sattua ja sydän hakkaa kuin hullu, joka kerta kun puhelin soi.

Elämä on ommeltu, kudottu ja kirjailtu kirjavista langoista. Joskus joku voi katketa, mutta kangas pysyy kasassa.

Tullakseni toisiin ajatuksiin kirjauduin sisään Bloggeriin ja löysin monta monituista ystävällistä kommenttia teiltä ystäviltä. Se tuntui aivan halaukselta. Kiitos ystävät. ♥

I ♥ made by Nora

Mit dem 1. Foto habe ich euch versprochen, den Kranz zu zeigen!

With this 1. picture I promised to show show the whole wreath!

Tämän 1. kuvan myötä lupasin näyttää koko kranssin.


Voilà!


Dieses Kränzchen hat die liebe Nora aus lauter kleinsten Stoffresterl gewickelt - und MIR geschenkt. Bei so vielen liebevollen Details vor dem Fenster kann mir das Wetter hinter dem Fenster egal sein. Ausserdem brauchen die Pflanzen ja den Regen...
;-)
Danke, liebe Nora! ♥

Nora has made this beautiful wreath out of tiny fabric rests. With so many loving details I don't mind the rain outside the window. The plants need it anyway, right? ;-)
Thank you, dear Nora!
♥

Nora on käyttänyt tähän kranssiin aivan ihania pikkutilkkuja. Kun ikkunan edessä on näin paljon kauniita rakkaudella luotuja yksityiskohtia, ei sää ikkunan takana haittaa... ja kasvithan tarvitsevat sadetta, vai mitä? ;-)
Kiitos, rakas Nora!
♥