Wie er mich da anschaut und wartet... und ich komme zu nichts. Wegwerferitis ist noch nicht ganz ausgeheilt. Jetzt habe ich mich auch noch verkühlt mit voll brummenden Kopf. Und ausserdem glaube ich, habe ich ABAZ - Altersbedingte Aufmerksamkeitszerstreuung entwickelt. Man muss nicht unbedingt ADHS gehabt haben, um ABAZ zu bekommen. Frauen sollen übrigens Symptome viel früher zeigen als Männer.
Hier mein Krankheitsbild, an einem beliebigen Tag:
Ich will meinen Liebsten überraschen und das Auto waschen (ohja!). Als ich die Schlüssel holen will, entdecke ich Post auf der Vorzimmerkommode. Die sehe mal schnell durch vor dem Autowaschen! Das meiste nehme ich unter den Arm, fürs Altpapier. Auf dem Tisch liegen auch die Einladungen, die wir schicken wollten. Ich werde mal gleich Briefmarken draufkleben, damit sie dann fertig zum Abschicken sind. Die Briefmarken liegen in der Schublade in meinem Arbeitstisch. Autoschlüssel bleiben auf der Kommode, und ich gehe auf dem Weg ins Arbeitszimmer zum Altpapierbehälter, und merke, dass die Waschmaschine fertig ist. Der Altpapierbehälter wird ziemlich voll. Egal jetzt! Bei dem schönen Wetter muss ich sofort die frische Wäsche aufhängen! Als ich mit der Wäsche fertig bin... was wollte ich gerade?! Aaah, Briefmarken? Ins Arbeitszimmer. Da liegt auch Altpapier auch dem Tisch, und der Behäkter ist ja schon voll. Gut, wenn ich schon raus zum Altpapier gehe, kann ich die Einladungen gleich in den Briefkasten schmeissen, der daneben hängt. Als ich die Briefmarken rausholen will, schiebe ich die Flasche Mineral zur Seite, um sie nicht umzukippen und merke, dass das Wasser ganz warm ist. Warmes Mineralwasser mag ich nicht - die Flasche muss in den Kühlschrank. Auf dem Weg in die Küche merke ich die einsame Blume auf dem Fensterbrett, die dringendst Wasser braucht. Ich lasse die Mineralflasche auf das Brett um mit der Gießkanne Wasser zu holen und entdecke daneben meine Lesebrille, die ich den ganzen Tag schon suche. Bevor ich schon wieder vergesse, wo sie liegt, ist es sicherer, sie sofort nach dem Blumengießen auf meinen Arbeitstisch zu bringen. Ich lasse die Brille auf dem Fensterbrett waretn und hole Wasser mit der Kanne. Unterwegs merke ich, dass die Fernbedienung in der Küche liegt! Oh nein! Die wird am Abend gesucht, aber dann werde ich sicherlich vergessen haben, wo ich sie gesehen habe - besser ich bringe sie sofort zurück! Leider patsche ich mit Gießwasser aus und ich lasse die Fernbedienung da, wo sie war und hole Tücher, um das wasser zu trocknen. Unterwegs versuche ich zu erinnern, was ich ursprünglich wollte...
...und so weiter...
Am Abend: Auto nicht gewaschen, Einladungen nicht geschickt, Altpapier nicht ausgeleert, Blumen nicht gegossen, Mineralwasser steht warm auf der Fensterbank, ich kann weder meine Brille noch die Fernbedienung - noch die Autoschlüssel finden und bin fix und fertig. Wenn ich mir so überlege, warum alles liegengeblieben ist, bin ich echt verwirrt, denn ich bin den ganzen Tag durch die gegend gelaufen und war schwer beschäftigt. ich bin sehr müde, aber mir leuchtet ein, dass ich dringend Hilfe brauche. Ich werde meinen Arzt sofort anrufen, aber zuerst schaue ich mal schnell mein Email und wenn ich schon dabei bin schreibe ich vielleciht einen kurzen Post in den Blog...
Kennt ihr das auch? Älter werden kann man nicht verhindern, aber erwachsen werden ist freiwillig - und Humor in sich selber zu finder richtig therapeutisch....
Aber jetzt in echt: meine Wäsche wartet seit gestern Abend in der Waschmaschine, ich muss echt zur Post und einkaufen - aber schnell, bevor ich etwas Anderes entdecke! Hat jemand mein Handy gesehen??!
Sorry, this time only in German - will translate this later on!
Voi miten se siinä katsoo ja odottaa... ja minä en saa mitään aikaan. Tavaroiden lajittelu ja poisheittotauti jatkuu. Nyt vielävilustuin ja pää humisee. Tuntuu myös siltä, että olen sairastunut ITTVH:en - Iän Tuoma Tarkkaavaisuuden Vajaus Häiriöön. Ei välttämättä ole tarvinnut kärsiä ADHD ilmiöstä sairastuakseen nimeltä ITTVH:en. Naisilla oireet alkavat huomattavasti miehiä aikaisemmin, joten tarkkana sisaret ja heidän miehensä! Tässä kuvaus omista oiresitani, jonakin päivänä: Haluan yllättää rakkaani ja pestä auton (oooo-ja!). Kun haen avaimia huomaan eteisen pöydällä postia. Katsonpan sen pikaisesti läpi ennen lähtöäni! Suurin osa lähtee mukaan jäteperiin. Pöydällä näen myös kutsu, jotka ovat menossa postiin. Voinhan saman atien laittaa niihin postimerkit, niin ovat sitten avlmiita postitettavaksi! Postimerkit löytyvät työpöydän laatikosta. Autonavaimet jäävät eteisenpöydälle, kun lähden työhuoneeseen jätepaperin kautta - ja siellä huomaan, että pesukone on valmis. Ja jätepaperilaatikko aika täynnä. No ei nyt! Näin kauniilla ilmalla on parast heti pistää pyykit narulle kuivumaan. Kun olen saanut pyykit ripustettua... mitä olinkaan tekemässä? Ai niin, postimerkit... siis työhuoneeseen. Myös siellä on jätepaperikasa pöydällä ja roskis täynnä. No, vienpä siis jätepaperit ulos asti, ja kun kerran sinne menen, voin pudottaa ne kutsut vieressä olevaan postilaatikkoon. Postimerkkejä etsiessäni siirrän vesipullon pöydällä syrjään, ettei se kaadu ja huomaan, että vesi on ihan lämmintä. Lämpimästä mineraalivedestä en todellakaan pidä, joten vien sen jääkaappiin. Matkalla keittiöön huomaan ikkunalaudalla kukan, jotka tarvitsee kipeästi kastelua. Lasken vesipullon kastelukannun paikalle ikkunalaudalle, ja huomaan siinä lukulasini, joita olen jo koko päivän etsinyt! Parasta viedä ne heti kukkasen kastelun jäkeen työpöydälle! Jätän lasit ikkunalaudalle ja haen kastelukannulla vettä keittöstä. Ei voi olla totta, telkkarin kaukosäätö on keittiön pöydällä... parast viedä se heti olohuoneeseen, sillä illalla en ehkä enää muista, missä sen olin nähnyt. Läikäytän vettä lattialle ja jätän kaukosäätimen odottamaan siksi aikaa, kun haen kuivausrättiä. Mennessäni koetan muistaa, mitä olinkaan tekemässä... jne. Illalla tilanne: auto pesemättä, kutsut lähettämättä, jätepari edelleen täynnä, kukat kastelematta, mineraalivesi ikkunalaudalla, en löydä lukulaseja enkä kaukosäädintä - nekä autonavaimia! - Ja olen aivan poikki! En käsitä, miksi mitään ei ole tehty, vaikka koko päivän touhusin kamalasti. Olen tosi väsynyt ja ymmärrän lopultakin tarvitsevani apua. Soitan heti lääkärille, mutta kurkkaan vaan ensin sähköpostini ja kun kerran netissä olen, postaan vähän blogiinkin...
Tunnetteko tilanteen? Juttu on mukeltu sähköpostista, jonka sain serkkuni kautta. Mutta ihan totta: eilinen pyykki odottaa ripustamista koneessa, ja minun on ihan oikeasti mentävä nyt postiin ja kauppaan. Äkkiä, ennen kuin huomaan jotain muuta tehtävää! Hei, onko kukaan nähnyt mun kännykkää?!!
